Glitch

Tämä kirje on osa vuonna 2025 käytävää kirjeenvaihtoa Anna-Riitta Kässin ja Milla Hormaluoman välillä.

Moikka Milla,

heti tartun tuohon miten kuvaat kuinka politiikassa noustaan pikakiitoa milloin minkäkin aiheen asiantuntijaksi. Tätä samaa vaivaa on havaittavissa muuallakin kuin politiikassa ja mietin kovasti mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset ymmärtäisivät eron oman valistuneen mielipiteensä ja asiantuntijalausunnon tai tutkitun tiedon välillä. Keskustelu olisi hedelmällisempää, jos kukin rehellisesti tunnistaisi oman paikkansa kyseisen aiheen ympärillä. Koulumaailman päätöksenteossa isona haasteena on se, että koulun arkea eläviä aikuisia ei kuunnella riittävästi oli kyseessä sitten tiloihin, oppilaisiin tai opetuksen järjestämiseen liittyvät asiat. Mietin usein, miten alalla edelleen työskentelevät kollegat jaksavat ja miten huolestuttava on tilanne kymmenen vuoden päästä – jäin opettajan työstä pois tasan yhdeksän vuotta sitten ja sen jälkeen on tapahtunut aivan valtavasti. Enkä nyt tarkoita sitä, että liitutaulua ei meinaa enää monesta luokkahuoneesta löytyä.

Kaikenlaisessa päätöksenteossa olisi tärkeä kuunnella niitä, joita asia koskee. Tuntuu kuitenkin, että erityisesti silloin, kun asia koskee lapsia, naisia tai vähemmistöön kuuluvia, ei informantteihin itseensä voisi luottaa, vaan paras tieto tulisi ns. neutraalilta taholta, eli joltain setämieheltä. Kuuntelin juuri tänään Missä olet Laura? -podcastin uusinta jaksoa liittyen taannoiseen väistämisuutisointiin. Laura oli kommenttipalstojen perusteella luonut kolme erilaista mieskommentoijan arkkityyppiä ja kuvaili, kuinka miehet eivät pidä naisia luotettavana lähteenä koskien naisten omia kokemuksia, mutta että miesten on vaikea hyväksyä ja uskoa myöskään tutkittua tietoa, joka tukee naisten kokemuksia. Jossain täytyy olla jokin glitch silloin, kun muiden kertomukset tai tutkimustulokset eivät vastaa omia näkemyksiä ja kokemuksia. Mutta se glitch on tietenkin aina jossain muualla kuin siellä omassa ajattelussa.

Muiden ihmisten kokemusten ymmärtämisessä auttaisi ihan todella paljon lukeminen. Mutta mikä siinäkin on, että ajatellaan miesten kirjoittamien kirjojen automaattisesti sopivan kaikille, mutta nais- tai vähemmistökirjailijoiden teokset ovat sitten kirjailijan kanssa samaan ihmisryhmään kuuluville. Itsehän tietoisesti välttelen valkoisten cisheteromiesten kirjoittamia kirjoja. Miksi heidän vinkkelinsä katsoa tätä maailmaa pitäisi olla jonkinlainen normi ja lähtökohta, ja kaikki muu siitä poikkeavaa? Suosittelen ihan kaikille omien lukutottumusten tarkastelua ja tietoisia valintoja siitä, keiden kirjoja lukee.

Kysyit onko jotain kirjaa, jonka lukemista olisin katunut tai joka olisi ollut minulle liikaa. Ajattelen, että nämä ovat kaksi erillistä asiaa. Kadun joidenkin kirjojen lukemista, mutta lähinnä siksi että ne olivat niin paskoja että arvokas aikani meni hukkaan. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, sillä pidän kokonaisuuden kannalta merkittävänä myös niitä lukukokemuksia, jotka ovat alusta loppuun vituttaneet. Kirsi Hytösen Naisen kolmas elämä – nautinnon vuodet on ollut tällainen teos. Mutta mikä kirja olisi ollut itselleni liikaa? Nyt alkuvuodesta olen lukenut jo perhesurmista ja vanhemman itsemurhan jättämistä jäljistä ja vaikka aiheet ovat todella rankkoja ja yksittäiset ihmiskohtalot koskettavat aina, olen tietyllä tavalla turtunut. Aika vähän on mitään, millä minut saisi jotenkin hätkäytettyä.

Yksi kirja kyllä otti vatsanpohjasta, vaikka en sitäkään missään vaiheessa harkinnut jättäväni kesken. Fernanda Melchorin Hurrikaanien aika sisälsi erittäin paljon graafista kuvailua esimerkiksi murhaamisesta ja lapsen seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. En missään nimessä kadu kirjan lukemista ja odotan oikeastaan innolla, millainen on hänen seuraava kirjansa Paratiisi, joka odottaa kirjahyllyssä pääsyään lukuvuoroon. Vaikka teemat ovat vaikeita, on tärkeää että joku kuvaa myös yhteiskunnan ja ihmiselämän raadollista puolta kaunistelematta. Jo teininä minuun iski Kreetta Onkelin inhorealistinen Ilonen talo.

Parasta talvilomassa on muuten lomalukemiston valitseminen! Tällä lomalla asiaan vaikuttaa osin kirjaston eräpäivien sanelema järjestys. Alkuviikosta luen niitä, jotka on pakko palauttaa maksimiuusintojen täytyttyä ennen loppuviikon reissuun lähtöä ja länsiuusimaalaiseen lomakohteeseen nappaan mukaan niitä, joissa lainausaikaa on vielä viikko tai useampi jäljellä.

Palaan seuraavassa kirjeessä seksuaalikasvatuksen ja siihen liittyvän kirjallisuuden pariin. Heti loman jälkeen pidän kolme seksuaalikasvatusluento pienten lasten, alakouluikäisten ja teinien kasvattajille, joten olen ajatuksissani silloin enemmän tässä aiheessa, josta kyselit kirjeessäsi.

Aurinkoisia helmikuun päiviä toivotellen

Anna-Riitta