Mitä muutokseen vaaditaan?

Keväällä 2023 sain muodostettua rutiinin käydä keskiviikkoisin puolen tunnin hikijumpassa. Ratkaisukeskeisenä valmentajana tietenkin aloin heti pohtia, mitkä seikat omalta osaltani auttoivat kyseisen rutiinin muodostumiseen huomioiden etenkin ADHD:ni tuomat haasteet rutiinien syntymiseksi. Kysäisin silloin Instagram-seuraajiltani, kiinnostaisiko heitä kuulla, miten itse onnistuin tuossa muutoksessa.

Ei siksi, että voisin opettaa muille, kuinka he voivat onnistua samassa asiassa. Siksi, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin miten usean asian tulee loksahtaa kohdilleen, jotta muutos on mahdollista ja pysyvää. Toivon siis, että tämä kirjoitus helpottaa jonkun syyllisyyttä siitä, miten ei ole saanut toivomaansa muutosta aikaiseksi.

Miksi moni muutos tyssää heti alkutekijöihinsä?

Yritetään haukata liian suurta palaa.

Vaikka tavoite sinänsä kuulostaisi selkeältä, voi olla vaikea hahmottaa millaisia vaiheita sen saavuttamiseen liittyy ja millaisia mahdollisia esteitä tai hidasteita matkan varrelle voi tulla. Jos suuntaa kohti yhtä isoa tavoitetta, joutuu odottamaan palkintoa todella kauan. Pienet edistysaskeleet voivat jäädä huomaamatta, jolloin luovuttaminenkin on helpompaa. Ei tämä kuitenkaan onnistu, aivan sama sitten jätänkö tekemättä.

Harmillisinta näissä tilanteissa on se, että ihminen syyttää itseään esimerkiksi itsekurin puutteesta, riittämättömyydestä, saamattomuudesta, laiskuudesta ja huonommuudesta. Olisi tärkeä nähdä ne puitteet ja rakenteet, jotka ympärillä tukevat tai hankaloittavat tavoitteen saavuttamista.

Minkä takia muutos on vaikeaa, vaikka motivaatio olisi korkealla?

Muutos usein epäonnistuu, jos motivaatio on ristiriidassa realiteettien kanssa.

Oivalsin itse paljon, kun Ilana Aalto kirjoitti kirjassaan Paikka kaikelle fantasiaminästä. Totesin, että se on se fantasiaminä, joka jemmaa vesijuoksuvyötä hölkötelläkseen mökillä ympäri järveä ja fantasiaminä, joka puristaa mehustimella päivittäiset vihermehut koko perheelle.

Fantasiaminä-ajattelua voi käyttää hyvin myös ilman kytköstä tavarasuhteeseen. Fantasiaminä on se henkilö, jonka kaikki olosuhteet ovat aina optimaaliset. Fantasiaminän eteen ei koskaan tule yllättäviä esteitä.

Ja kuten sana fantasia jo viittaakin, sellainen ei ole oikeasti mahdollista.

Vaikka haluaisi jotain asiaa todella paljon ja motivaatio, eli syyt asian tavoitteluun, olisi kunnossa, on jokaisen ihmisen elämässä monenlaisia rajoittavia tekijöitä eikä kaikkiin niihin voi itse vaikuttaa.

Minkälaiset ajalliset resurssit on käytettävissä muutokseen?
Minkälaiset taloudelliset resurssit on käytettävissä muutokseen?
Minkälaiset henkiset resurssit on käytettävissä muutokseen?
Minkälaiset terveydelliset resurssit on käytettävissä muutokseen?
Minkälaiset sosiaaliset resurssit on käytettävissä muutokseen?

Suhteuttamalla toivottua muutosta käytettävissä oleviin resursseihin voi huomata, että edellytyksiä kyseiselle muutokselle ei ole – tai ainakaan siinä mittakaavassa tai aikataulussa kuin olisit aluksi ajatellut.

Miten itse onnistuin muutoksessa?

Kaipasin elämääni lisää hikiliikuntaa, sillä säännölliset tanssitunnit ja päivälenkkeily ystävän kanssa olivat jääneet, kun tanssitunnit maksoivat liikaa ja ystävä sai töitä. Harrastin kuntosalilla voimaharjoittelua pienryhmässä, mutta tarvitsin rinnalle jotain sykettä kohottavaa.

Lopulta päädyin aivan kamalaan mutta samalla niin ihanaan rääkkijumppaan, joksi sitä itse kutsun. Kyseessä on reisi-vatsa-pakara-jumppa, joka kestää 30 minuuttia uimahallin yhteydessä olevassa hot-salissa, jossa hiki virtaa jo ihan kehoa liikuttamattakin.

Rääkkijumppa on rakkaudellinen nimi tuolle intensiiviselle puolituntiselle, jonka aikana lämmitellään ja tehdään lihaskuntoa ilman varsinaisia taukoja. Toivon monta kertaa sen aikana, että kyseessä olisi viimeinen liike, sarja, lihasryhmä, biisi. Tilaan ei näy kello, ellei erikseen käy kurkkimassa. Samanaikaisesti haluaisin tietää paljonko hikilammikossa jumppaamista on vielä jäljellä, ja toisaalta ajattelen ajan kuluvan varmasti nopeammin ja lopetuksen yllättävän positiivisesti, mikäli en tiedä ajankulua.

No, mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että tästä kamalan kuuloisesta jumpasta tuli minulle moniviikkoinen rutiini?

• Jumppa järjestetään arkena päiväsaikaan, jolloin siellä käyminen ei ole pois perheen kanssa vietettävästä vapaa-ajasta.

• Jumppa on klo 10, jolloin ehdin ennen sitä käydä läpi sähköpostit tai tehdä muita juoksevia työasioita, ja sen jälkeen on vielä monta tuntia aikaa tehdä töitä.

• Saan puolen tunnin hikijumpasta sellaista buustia, että loppupäivän työt sujuvat varsin tehokkaasti ja sujuvasti. Jumppa ei siis tavallaan vähennä työaikaani laisinkaan.

• Jumppa kestää vain 30 minuuttia, jolloin siellä jaksaa tehdä oman maksimin mukaisesti.

• Minulla on reilun viiden minuutin kävelymatka liikuntapaikalle.

• Jumppa ei ole koskaan loppuunvarattu, joten sinne meneminen ei vaadi ennakointia.

• Ostin kyseiseen liikuntapaikkaan tarjouksesta 20 kerran kortin päiväjumppiin, jolloin kertahinnaksi taisi jäädä 5-6 euroa. Sen ansiosta olen voinut liikkua niinäkin kuukausina, kun rahatilanne ei olisi mahdollistanut kertamaksuja.

• Pääsen jumpan jälkeen tavalliseen suihkuun ja vältän siten suihkussa käymisen kotonamme, jossa joutuu kiipeämään kylpyammeeseen.

• Samalle viikonpäivälle ei osunut muuta liikuntaharrastusta.

• Tavoitteenani oli ainoastaan osallistua tähän jumppaan, ei esim. lisätä liikuntaa kolme tuntia viikossa.

Lyhyesti sanottuna ajankohdan, sijainnin ja hinnan tuli täsmätä ja motivaatiota lisäsi jumpan tuoma hyöty työtehoon ja yleisfiilikseen. Aikamoinen tuuri oikeastaan, että juuri nämä palat kuuluivat samaan palapeliin. Jos yksikin pala olisi ollut kokonaisuuteen sopimaton, koko homma olisi voinut kosahtaa heti kättelyssä.

Kävin jumpassa eilen pitkän tauon jälkeen ja iloitsen rutiinin palaamisesta arkeeni. Miksi rutiini välissä rikkoutui? Kalenteriini ilmestyi tanssiharrastus keskiviikkoilloille, enkä halunnut ottaa riskiä, ettei jumpan jälkeen riittäisi enää iltaan paukkuja.

Nyt, kun keskiviikkoilta vapautui tanssista, oli selvää, että jatkan keskiviikkoaamupäivän rääkkijumppaa. Uskon, että paluussa rutiiniin auttoi se, että se ehti aikanaan muodostua niin vahvaksi. Jotta jostain asiasta tulee rutiini, vaatii se usein lukuisia toistoja tai onnistunutta yhdistämistä jo johonkin olemassa olevaan rutiiniin.

Kuva: Sonja Siikanen