Poliisi ei ole ystävä

Tämä kirje on osa vuonna 2025 käytävää kirjeenvaihtoa Anna-Riitta Kässin ja Milla Hormaluoman välillä.

Moi Milla,

eikös täällä ihan kaupungissakin mummot juokse kadulle lapioimaan paskaa, kun poliisihevoset ovat kopistelleet ohi? Vaikka itse olenkin varsin tietämätön kasveista ja puutarhahommista, niin hevosenpaskan erinomaisuus on minunkin tiedossani. Papallani oli hevosia vuosikymmeniä ja viimeisistä luovuttiin kymmenen vuotta sitten. Itse sain viettää aikaa hevosten keskellä ensimmäiset 30 vuotta elämästäni. En kyllä muista hyödynnettiinkö lantaa jotenkin, muistan ainoastaan isovanhempieni Juli-koiran, jonka suurta herkkua oli nakerrella kuivahtaneita kakkakikkareita.

Poliisien käyttämät eläimet käyvät sääliksi. On aivan järkyttävää, miten hevosia ja koiria käytetään väkivaltaisissa tilanteissa voimakeinona. Poliisikoirana tai -hevosena toimiminen on varmasti aivan valtavan raskasta psyykkisesti eivätkä eläimet aina myöskään välty fyysisiltä vahingoilta.

Pappani yhdistää minut hevosiin, mutta myöskin poliisiin. En tiedä olisiko käsitykseni poliisista ollut aina niin naiivi, jos minulla ei olisi ollut pappaa jonkinlaisena poliisiesikuvana. Ala-asteella mietin, että jos vain pappani kulkisi kouluun kanssani, ei tarvitsisi pelätä kiusaajia – pappani suojelisi minua. Sittemmin olen ymmärtänyt, että mielikuvani poliisista on ollut erittäin romantisoitu enkä enää ajattele, että poliisi on ystävä. Ja aivan kuten ei kaikki miehet, niin ei kaikki poliisitkaan, kun yksilöistä puhutaan. Mutta kun puhutaan valtasuhteista ja etuoikeuksista, niin poliisit voidaan niputtaa yhteen siinä missä miehetkin. Ei lohduta tietää, että alalla on yksittäisiä hyviä tyyppejä, jos instituutio kokonaisuudessaan on läpimätä.

Kymmenen vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan puolet poliiseista äänesti kokoomusta ja perussuomalaisia. Pelkäänpä, että perussuomalaisten kannatus poliisien keskuudessa on vain noussut. Poliisi on käyttänyt kohtuuttomia keinoja esimerkiksi Elokapinan kadunvaltauksissa sekä natsien vastaisissa mielenosoituksissa. Ylikomisario Jarmo Heinonen Helsingin poliisista on sitä mieltä, että kirjaston pitäisi olla avoin kokoontumispaikka myös fasisteille. Ja nythän hallitustyöskentelyn perusteella tiedämme, että myös kokoomus on natsipuolue, joten ei lohduta mikäli pettymys perussuomalaisiin sataisi tulevissa alue- ja kuntavaaleissa kokoomuksen laariin.

Mitkä seikat ovat murtaneet luottamuksen poliisiin omalla kohdallani?

Etninen profilointi.

Leväperäinen suhtautuminen rikosilmoituksiin, joita naiset ovat tehneet itsemääräämisoikeuden rikkomisesta sekä saamistaan törkyviesteistä ja uhkailusta.

Poliisien käyttämä väkivalta yksityiselämässä ja poliisikansanedustajan holtiton ammuskelu yöelämässä.

Poliisi poistaa kokoontumis- ja mielenilmausoikeudesta nauttivia kansalaisia mielenosoituksista mielivaltaisesti.

Poliisi valitsee suojella natseja sen sijaan, että tukisi demokratiaa.

Ymmärrys siitä, että poliisi-instituutio on olemassa omistavan luokan omaisuuden turvaamiseksi.

Noin viikko sitten uutisoitiin, kuinka ylikomisario Jari Taponen irtisanoutui Helsingin poliisista arvoristiriitojen vuoksi. Taposta ahdisti poliittisten arvojen livahtaminen operatiivisiin linjauksiin. Ja tässä kohtaa on pakko huomauttaa, että ainahan operatiivista puolta ohjaavat poliittiset arvot, sillä kaikki tässä maailmassa on poliittista ja poliisin toiminta erityisesti. Taponen tarkentaa, että poliitikkojen maalaamat uhkakuvat ovat värittäneet poliisin toimintaa sen sijaan, että toimittaisiin tilastojen pohjalta.

Luin hiljattain Nicolas Lunabban kirjan Itkisitkö, jos mä kuolen. Lunabba on lähtöisin köyhästä yksinhuoltajaperheestä ja tehnyt uransa erityisnuorisotyössä maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Vaikka tapahtumamaa on eri, välittyy kirjasta samanlainen viranomaisten välinpitämättömyys ja aktiivinen syrjintä kuin mitä rodullistetut kokevat myöskin täällä Suomessa. Sen kuitenkin tiedämme, että poliitikkojen harjoittama pelottelu ”Ruotsin tiellä” on perusteetonta. Tällainen pelottelu on tarkoitettu oman poliittisen agendan pönkittämiseksi. On täysin perussuomalaisten linjan mukaista mässäillä maahanmuutosta johtuvilla järjestyshäiriöillä ja väkivallalla.

Miten tähän Taposen irtisanoutumiseen sitten pitäisi suhtautua? Kunnioittaa sitä, että hän uskaltaa toimia arvojensa mukaisesti? Turhautua, kun pienikin mahdollisuus sisältäpäin tehtävään muutokseen katoaa? Suuttua, kun merkittävässä valta-asemassa oleva ihminen ei asettaudu puolustamaan heikompiaan?

Eettinen stressi omassa työssä johtaa herkästi työuupumukseen, työpaikan- tai jopa alanvaihtoon, tai työuupumuksen kautta alanvaihtoon. Mutuilen, että eettistä stressiä koetaan erityisen paljon hoito- ja hoiva-aloilla. Ei siis ihme, että moni terveydenhuollon ammattilainen siirtyy muihin töihin, kun työskentelyolosuhteet ovat muuttuneet kestämättömiksi. Ongelma on siis todellinen, ja sotealalla tällaista valuvikaa saataisiin korjattua yksinkertaisesti riittävillä resursseilla ja hyvällä johtamisella. Jos olisi aikaa kohdata asiakkaita ja potilaita, riittävästi aikaa palautumiselle sekä työn vaativuutta vastaava palkka, moni varmasti pysyisi itselle niin rakkaassa työssä.

Voisiko poliisissa asian ratkaista yhtä yksinkertaisesti? Minä en henkilökohtaisesti usko niin. Monien työhyvinvointi varmasti paranisi paremmalla johtamisella ja on varmasti työtehtäviä ja yksiköitä, joissa työtä ei voi puutteellisten resurssien tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Mutta kyllä meidän pitäisi uudistaa koko poliisi-instituutio. Mutta miten se tapahtuu, jos poliisin sisältä lähtee ihmisiä, joilla olisi tarvittavia muutoshaluja? Miten se tapahtuu, kun maailmanlaajuisesti poliisi toimii yhtä aggressiivisemmin ja väkivaltaisemmin ja asenteet valuvat myös tänne meidän lintukotoomme? Argentiinassa vanhukset ovat osoittaneet mieltään eläkkeen puolesta ja mitä tekevät poliisit? Tönivät mummoja ja pappoja kumoon. Saksassa tuhannet osoittivat mieltään naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta 8.3. ja poliisi mukiloi mielenosoittajia nyrkein Berliinin Kreuzbergissä. Yhdysvalloissa poliisi on jo pitkään pitkään aiheuttanut kuolemantapauksia kiinniottotilanteissa, vai pitäisikö sanoa suoraan, että poliisi on murhannut. Raa´an poliisiväkivallan uhreiksi ovat joutuneet erityisesti rodullistetut ihmiset. Poliisille on riittänyt tappamisen syyksi kotiinsa apua soittaneen naisen käsissä ollut kattilallinen kuumaa vettä. Valkoinen nainen häärimässä keittiössä ei varmasti olisi saanut poliisia ampumaan avunpyytäjää päähän.

Black lives matter -liike rantautui myös Suomeen vuonna 2019, kun Senaatintorilla järjestettiin suurmielenosoitus. Samoihin aikoihin astuin itse antirasistiselle polulle, vaikka olin aiemmin kuvitellut että enhän minä nyt mikään rasisti ole. Mutta kyllä me valkoiset olemme. Voimme kuitenkin aktiivisesti valita olla antirasisteja ja purkaa samanaikaisesti sekä omia rasistisia ennakkoluuloja että rasistisia rakenteita yhteiskunnassa. Ja se onkin sitten jatkuva prosessi, jossa ei tule koskaan valmiiksi ja täydelliseksi.

Nyt muuten vietetään rasisminvastaista viikkoa ja Rauhankasvatusinstituutti on juuri julkaissut maksuttoman verkkokurssin antirasismista. Lisäksi THL:llä on maksuton ammattilaisille suunnattu koulutuskokonaisuus antirasismista. Kirjoista suosittelen esimerkiksi Ijeoma Oluon So you want to talk about race -teosta. Aiempaan väistämiskeskusteluun on myös huomionarvoista lisätä, että sen lisäksi että miehet eivät väistä naisia, eivät valkoiset naisetkaan väistä rodullistettuja ihmisiä. Aivan jokainen meistä voi siis kiinnittää huomiota omaan toimintaansa turuilla ja toreille kävellessään.

Palaan vielä lopuksi pohtimaan poliisin resursseja. Poliisi sai budjettiriihessä 11 miljoonan lisärahoituksen, josta kaksi miljoonaa korvamerkittiin koulupoliisin toimintaan. Itsekin sain viime viikolla Wilman kautta tiedon Koulu25-projektista ja poliisien lisääntyvästä näkyvyydestä koulujen pihoilla. En ilahtunut. Tiedotteessa luki mm. seuraavaa:

”Osana toimintamallia olemme ottaneet käyttöön myös jalkautumismallin kouluille sekä oppilaitoksille ja niiden läheisyyteen. Jalkautumisten tarkoituksena on lisätä poliisin arkipäiväistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta lasten ja nuorten kanssa sekä vaikuttaa poliisiin kohdistuviin mahdollisiin ennakkoluuloihin. Lisäksi tarkoituksena on luonnollisesti vähentää häiriökäyttäytymistä kouluissa ja vapaa-ajalla.”

Miksi poliisin pitäisi lisätä arkipäiväistä läsnäoloa ja vuorovaikutusta lasten ja nuorten kanssa? Mitä tarkoitetaan poliisiin kohdistuvilla mahdollisilla ennakkoluuloilla? Onko poliisissa huomattu poliisin toiminnan aiheuttaneen mainehaittaa ja nyt pitäisi sitten kivoja keräilykortteja jakamalla voittaa ihmisten luottamus takaisin?

Häiriökäyttäytyminen koulussa ja vapaa-ajan paikoissa ei myöskään lopu poliisin läsnäolon myötä. Miksei hallituksen budjettiriihessä osoitettu näitä miljoonia esimeriksi siihen, että lapset ja nuoret pääsisivät viiveettä koulupsykologin vastaanotolle? Voisiko häiriökäyttäytymistä vähentää luonnollisesti poistamalla lapsiperheköyhyyttä ja eriarvoisuuden lisääntymistä? Poliisi ei poista lasten ja nuorten näköalattomuutta ja osattomuutta eikä vakuuta luotettavana apuna ja tukena kaikille lapsille ja nuorille niin kauan, kun Suomen poliisi on valkoiseen ylivaltaan perustuva koneisto.

On hienoja, että poliisin tehtävissä toimii yhä enemmän marginalisoituja ihmisiä. Yksittäisen asiakkaan vähemmistöstressi voi lievittyä, kun paikalle saapuva poliisi kuuluu samaan vähemmistöryhmään kuin itse. Nämä poliisit yksin eivät ole ratkaisu poliisin ongelmiin. He ovat pikemminkin osa ongelmaa, sillä yksittäinen poliisi toimii lopulta ylempää tulevien käskyjen varassa, vaikka henkilökohtaisesti kokisi linjaukset kestämättöminä.

No, mitä siitä Taposen irtosanoutumisesta sitten pitäisi ajatella? Kyllä minä taivun ajattelemaan, että tuollainen valta-asemassa toimiva valkoinen keski-ikäinen oletettavasti cisheteromies olisi saanut jäädä tekemään vastarintaa työpaikallaan. Vaikka poliisi onkin olemassa omaisuuden suojelemista varten, poliisin pitäisi olla olemassa heikompien puolustamista varten.

Hyvää rasisminvastaista viikkoa ja tervetuloa perjantaina neljältä mukaan marssimaan Senaatintorilta eduskuntatalolle!

Terveisin

Anna-Riitta